Marraskuu vaatii taitoa, olla tekemättä..
Hiljentyminen
Itse yleensä huomaan tähän aikaan kaiken Todella hiljentyvän.
Samalla koen syvää tarvetta tai halua vielä istahtaa takapihalle, vaikkapa edes ihailemaan syksyn kausivaloja, mutta eihän siellä enää tarkene istuskella tai halaja edes tuonne pimeyksien reunoille istumaan (sitten kuitenkaan..).
Miten sinun kehosi reagoi kun kiire loppuu?
Varsinaisesti ne kiireetkään ole mihinkään muuttuneet, mutta nyt saattaa olla että tekemiset ovat aikalailla kuitenkin kutistuneet kesän ohjelmistosta siirryttäessä.
Hiljaisuuteen laskeutuminen voi olla vaikeaa.
Itsekin tänä syksynä olen huomannut sen tuottavan taas hieman enempi hankaluutta.
En ole koskaan tykännyt pimeästä, hämärästä kyllä mutta en pilkko pimeästä. Se on pelottavaa.
Ja otan vastaan syvän kiitollisena ne valoisat hetket ulkoiluista koirien kanssa, kun itsellä siihen aamupäivän aikaan on kuitenkin mahdollisuuksia kun työt enemmän illansuuhun kääntyviä.
Mutta illat.. Onnekseni pääsen töihin <3 Sillä muuten en varmaan saisi itseäni sohvan nurkasta.
Olen lukenut viime päivät kirjoja. Ja erityisesti sellaisia kehon ja mielen kirjoja, syvä sukelluksia ihmisen mielenkuviin ja tunnelmiin. Sillä....
Hiljaisuudessa voi todella kuulla sen mikä kesän meluissa ja menoissa on saattanut jäädä kuulematta.
Joutuen kohtaamaan samalla itsensä. Olenko muuten muistanut kesälläkin levätä?
Olenko pitänyt kiinni omista tarpeistani ja hetkistä latautua..
Se saattaa saadakin nyt yllättäen kaiken huomiosi, ja siinä sitä sitten ollaan ja ihmetellään. Pimeyttä, hengästymistä ilman tekemistä ja huonoja yöunia vaikka väsyttääkin ihan koko ajan...
Kehosi on ehkä valmiimpi kääntymään syksyn hiljaisuuteen mutta mieli vielä kierroksilla, eikä pysykään ihan mukana hiljentymisessä..
Onneksi on jooga
Sen hitaimmissa muodoissa erityisesti, voinee tutustua uudelleen itseensä ja hetkeen.
Huomaten kehon tarpeet ja suhtautua niihin myötätunnolla ja saaden samalla kokea olevasi kannateltuna ja turvassa.
Tässäkin hetkessä. Ei tarvetta suorittaa. Ja saat todella olla läsnä ja vain hengitellä.
itse olen monesti ottanut ainakin jalat kotona seinälle jos en muuta ole jaksanut vierelle kasata kannattelemaan ja vain ollut siinä.
Olisiko jotain jota voisin tänä syksynä jättää taakseni?
Ehkä sen että kaikkea ei tarvitse hallita, luottaa vain elämän rytmiin.
Kaikki kuitenkin muuttuu koko ajan.
Pienetkin asiat saattavat tehdä elämästäsi juuri nyt hyvin merkityksellistä.
Ehkä se jokin, jota voisi jättää taka-alalle, onkin se etten teekään kuten olen aina tehnyt.
Vaan kuulostelen mitä todella tarvitsen tässä hetkessä. Jokainen hetki, joka ikinen syksy tai mikä vain vuosi, tarpeet saa ja voi muuttua..
Jos en oleta mitään, vaadi siltä mitään, vaan päätänkin enemmin ottaa vastaan. Sellaisenaan.
Mitä se silloin toisi mukaan.
Ehkä marraskuun viisaus onkin Huomata
Kehosi kaipaa lempeyttä - opettele siis kuuntelemaan sen viestejä
Päästä irti siitä, mitä ei juuri tässä hetkessä tarvitse kantaa
Pimeän keskellä - löydä rauha itsestäsi, oma sisäinen valosi
Vielä yksi ajatus loppuun yhdestä kirjasta jonka viimeisimmäksi luin;
" Yhtenä aamuna oivalsin, miksi työnteko on minusta helppoa mutta muu elämä välillä kovin vaikeaa.
Työssäni pystyn asettamaan leikin säännöt. Itseään tai muita ei saa vahingoittaa.
Mitään ei ole pakko tehdä, ja aina saa tehdä omalla tavallaan. Toisten työrauhaa tulee kunnioittaa.
Omaa kehoa saa kuunnella ja omista tarpeista huolehtia. Ei tarvitse istua tuoleilla.
Saa istua lattialla, maata, seistä, venytellä. Toisten asioista ei puhuta ulkopuolisille.
Keskitytään havainnointiin, ei tulkintoihin eikä varsinkaan arvosteluun tai arvottamiseen.
Luodaan yhdessä turvallisuutta,
koska turvallisuus on kaiken oppimisen ja muutoksen ensimmäinen edellytys.
Näillä säännöillä minä kykenen toimimaan hyvin.
Tässä maailmassa ei toimita läheskään aina tällaisilla säännöillä."
Laura Mannilan Kirjasta Kehomieli, Lauma ja Luonto
Nähdään-hän tunneilla!
Marraskuun lapsi Riikka
Kommentit